lauantai 15. elokuuta 2009

15.8. klo 13.34, Ulan Bator, Olli

Kerronpa vielä hieman eilisestä päivästä. Eilen lähdimme aamulla vuorokauden mittaiselle retkelle puolentoista tunnin ajomatkan päähän tutustumaan hieman Mongoliaan pääkaupungin ulkopuolella. Pääsimme jälleen majoittumaan copraan (jurttaan), joka tuli tutuksi jo Baikalilla. Meidän kanssa samaan aikaan lähti myös kuusi muuta matkaajaa. Yhteen copraan mahtuu viisi ihmistä, joten yritimme saada itsellemme oman copran. Niinpä kysyinkin muilta reissaajilta sujuvasti ”Is it okay with you guys if we take this copra?” Se oli kaikille ok ja asia hoitui sujuvasti. Sampo ja muut repesivät kuitenkin nauramaan ihan kuin olisin sanonut jotain hauskaa. Kesti hetken ennen kuin tajusin mikä oli mennyt pieleen. Mutta tuli siis todistettua, että copra on täysin universaali ja toimiva sana!

Majapaikkamme ympärillä oli joka puolella paljon houkuttelevan näköisiä korkeita kallioita, ja ruokaa odotellessamme ehdimmekin käydä kiipeilemässä lähimmät nyppylät. Yhdessä kalliossa oli myös hauska luola, jota kävimme myös tutkimassa onkaloissa piileviä hämähäkkejä ja käärmeitä uhmaten. Sampo ja Janne onnistuivat jo jäädä jumiinkin erään kallion päälle, kun eivät uskaltaneet tulla alas. Itse aavistin sen jo ylöpäin mennessä, että alastulo voi olla melko haastava. Lopulta uhkarohkeat vuorikiipeilijämme saatiin kuitenkin pelastettua minun ja Peltsin avustuksella. Tänään kävimme pelastamassa samasta paikasta myös erään brittituristin. Illemmalla ehdimme käydä valloittamassa myös hieman kauempana sijainneet korkeammat huiput. Päiväohjelmaan mahtui myös parin tunnin ratsastus paikallisilla, melko väsyneillä ja lauhkeilla hevosilla. Monelle meistä se oli ensimmäinen kerta ja erittäin hauska kokemus. Nyt on kyllä paikat hieman kipeänä, kenellä mistäkin kohtaa. Lähtiessä hepat eivät meinanneet kovin hyvin totella ja ne suostuivat oikeastaan etenemään ainoastaan oppaan kepin tullessa tarpeeksi lähelle. Vähitellen yheistyö heppojen kanssa rupesi kuitenkin sujumaan ja hevosen liikkeisiin pystyi oikeasti vaikuttamaan. Takaspäin tullessa meno olikin jo aivan erinäköistä, osittain johtuen myös siitä, että hevoset olivat paljon innokkaampia liikkumaan kotiin päin kuin sieltä poispäin.

Mutta annetaanpas seuraavan blogaajan saa kertoa enemmän erämaaekskursion tapahtumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti