3.8.09. klo 11.20, Moskova, Janne

Sampo jo jotain kertoikin saapumisestamme Moskovaan, mutta lienee syytä myös kertoa miltä ensikertalaisesta tuntui saapua tähän hienoon kaupunkiin. Sää siis oli utuisen harmaa ja vettä tuli tihuttaen. Jätimme kamat säilytykseen asemalle, kunhan lopulta tuli meidän vuoro, sillä eihän jengi osaa täällä jonottaa. Ensimmäinen asia mikä ulkoilmassda osui silmiin oli kuinka Assalla suuret isänmaan ystävät leipoivat jotain aasialaisjäbää naamaan. Moskova näytti siis heti parhaat puolensa. Nämä tapaukset ja asiat eivät ainakaan vähentäneet kaupunkiin kohdistuneita ennakkoluuloja ja epäilyjä. Muutenkin yleinen tunnelma täällä on jännittynyt. Sen voin tuntea kaikkialla, metrossa, kaupungilla ja ravintoloissa ja kaupoissa asioidessa. Punaisella torilla ei oikein tiennyt kumpia olisi pitänyt pelätä enemmän; barettipäisiä kännisiä nationalisteja vai miliisejä. Päädyttiin pysymään kaukana molemmista. Päivän mittaan sää selkeni ja myös tunnelma porukan keskuudessa alkoi saada positiivisempia väreitä Moskovaa ja Venäjää kohtaan. Sanotaan vaikka niin, että kovin paljon negatiivisempi fiilis ei ainakaan henk.koht tasolla olisi voinut olla.


Punaisella torilla

Pian päivän ensimmäisen kunnon aterian jälkeen selvisikin, että päästään erääseen salaiseen paikkaan asumaan, kiitos Esan! Tämä paikka ei ole siis ainoastaan salainen paikka, vaan pieni pala Euroopppaa keskellä Moskovaa. Tänne voi huoletta jättää passit ja muut tavarat eikä tarvitse pelätä, että joku Ivan pöllii ne.

Juuri kuin olimme törmänneet ja Esaan eräs suomalainen miekkonen liittyi seuraamme bussipysäkillä. Oletimme että tyyppi on Sampon tai Esan kaveri, mutta kävi ilmi, että kyseessä on ihan random-jätkä, joka vaan on raivostuttavan sosiaalinen. Tepoksi esittäytynyt humanisti/teologi kertoi meille ummet ja lammet Moskovasta ja hyppäsi samaan dösään ja käppäili vielä jostain syystä salaisen majapaikkamme ovelle asti höpöttäen juttujaan. Omituinen äijä... Mutta oli siitä jotain hyötyäkin, saatiin tietää vähän Moskovan alueesta ja nähtävyyksistä.

Eilen illalla mentiin syömään Sampon ja Peltsin kavereiden Tiian ja Johanin kanssa (Sampo tosin huutelee, ettei kukaan heistä ole aiemmin nähnyt Johania) jotka hommasivat meille junaliput Irkutskiin. Ruoka oli ihan hyvää, mutta sitä oli liian vähän. Täällä katsokaas ilmoitetaan listan yhteydessä hinnan lisäksi kuinka paljon annos painaa, sillä muutoin kukaan ei kuulemma ikimaailmassa tilaisi yhtään mitään ravintolassa. Ikävä puoli on se, etteivät ilmoitetut painot koskaan pidä paikkaansa. Ravintolaan pääseminen ei ollut kivutonta, sillä Esan ostama 60 kerran bussilippu sattui repeytymään puoliksi meikäläisen käsittelyssä. Kaikkien hämmästykseksi lippu kuitenkin toimi vielä puoliksi haljenneenakin! Lopulta piljetti runnottiin kuitenkin koneeseeen hieman väärässä kulmassa, sillä seurauksella, että automaatti suolsi lipun palasina ulos. Ravintolassa askartelimme lippua kasaan postimerkkien ja teipin avulla ja paluumatkalla lippu heräri uudelleen henkiin! Mahtavaa!

Kyselin Johanilta hieman Moskovan yöelämästä. Tuskin me yöhön täällä lähdemme, mutta kiinnosti kaikesta huolimatta vähän tietää yleisestä menosta. Johanin mielestä meno on ihan ok. Hänet on kuulemma puolen vuoden aikana hakattu ”vain” kerran, koska puhui baarissa englantia. Mutta asiat olisivat kuulemma paljon pahemmin jos sattuisi olemaan aasialaista tai afrikkalaista syntyperää. Silloin saisi koko pelätä näiden ”isänmaan ystävien” ajojahtia. Siinä missä muu maailma on ottanut rasismin suhteen askeleen eteenpäin kohti suvaitsevuutta, niin täällä on menty reippaasti taaksepäin. Seuraavaksi varmaan palataan maaorjuuteen... Joka maassa on ongelmansa ja joka maassa on hyvät ja huonot ihmisensä. Mutta täällä tuntuu ongelmia ja huonoja ihmisiä enemmän liikeenteessä. George Orwellin sanoin: Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tämä ajatus tuntuu (edelleen) hallitsevan moskovalaisten arkea. Tosin juuri tästä syystä iloisiin, ystävällisiin ja rehellisiin ihmisiin törmääminen on monin kerroin miellyttävämpää täällä ankeuden keskellä.