9.8.2009, klo 01.57, Esa, Olkhon, East Siberia

Vaikka muut jo ilmoittivat, että junamatkasta ei enää ole tarve kirjoittaa, aion silti vielä naputtaa muutaman sanan kyseisestä siirtymisestä. Ensinnäkin junalla Siperian halki matkustaminen on ehdottomasti kokemisen arvoinen asia, mutta en kuitenkaan omasta mielestäni voi suositella ns. karjavaunua. Pari ensimmäistä päivää menee mukavasti, mutta sen jälkeen alkaa kyllä hajottaa. Suurin ongelma on suihkun puute, joka aiheuttaa armotonta paskan hajua sekä itsessä että kanssamatkustajissa. Varsinkin kanssamatkustajissa. Siperian maisemista pitää vielä sanoa pari sanaa... Itse yllätyin Siperian vihreydestä ja vaihtelevista maisemista. Tuli väkisinkin mieleen, että eihän tämä seutu nyt niin pahalta näytä. Luonto on todella kaunista ja vaihtelevaa metsineen, niittyineen, vuorineen ja suurine jokineen. Suurelta osin junaradan varren tienoot muistuttivat kuitenkin paljon kotoista Suomea ja usein tulikin tunne, että ollaan aika lähellä kotimaata. Pienet kylät sekä miljoonakaupungit, joita Siperiassa myös on useita, ovat varmasti mielenkiintoisia vierailukohteita vaikka muut niitä ehtivätkin jo haukkua.

Paras kai kuitenkin siirtyä itse asiaan eli ryypp... anteeksi, siis Olkhonin saaren tarinoihin. Jostain syystä paikan nimestä tulee mieleen Turussa sijaitseva pubi nimeltä ”oluthuone Olkkone” - mutta siis vain nimestä. Saari sijaitsee noin puolessavälissä Baikalin järveä ja on melko suuri – suunnilleen 70 km eteläkärjestä pohjoiskärkeen. Paikka jossa asustelemme on nimeltään Khuzir, joka on noin parin tuhannen asukkaan kylä. Paikka muistuttaa jonkinlaista Kalevala-kylää puutaloineen ja hiekkateineen. Yleisvaikutelma on tosi kummallinen, sillä kaikki talot on rakennettu puusta noin 100 vuotta sitten, ja Suomessa ne olisi jo aikoja sitten siirretty Seurasaareen. Lehmät ja koirat kuljeskelevat kaikessa rauhassa ympäri kylää. Yhden lehmän nimesimme Raneksi, joka partioi eräällä kadulla majapaikkamme lähistöllä. Varsin rauhallinen kaveri kuitenkin. Autoja näkyy jonkin verran ja monissa niistä on ratti väärällä puolella, mikä on aiheuttanut suurta ihmetystä emmekä ole keksineet ilmiöön mitään kunnollista selitystä. Irkutskissa ihmettelimme samaa asiaa. Venäjällä on kuitenkin oikeanpuoleinen liikenne...

Majapaikkamme on tarina sinällään. Asumme Mongolialaistyylisessä jurtassa, joka siis muistuttaa hieman armeijasta tuttua PJ-telttaa. Jurtta on kuitenkin hieman isompi, siinä on puulattia, lukittava ovi sekä sähkövalaistus. Tosi hieno majoittumistapa! Hostellialueella on kyllä normaaleja puumökkejäkin, mutta onneksi pääsimme nauttimaan jurttamajoituksen hienoudesta. Omaa jurttaamme kutsumme Kopraksi sen venäjänkielisen kirjoitusasun perusteella. Taas yksi meidän ”hauskoista” vitseistä. Heh heh.

Khuzirin kallioilla auringonlaskussa


Olkhonin saari on yksi hienoimmista paikoista missä olen käynyt, ja Baikal-järven ylistämiseksi sen ansaitsemalla tavalla on vaikea keksiä sopivia sanoja. Aivan mykistävä paikka! Saaren ihmeelliset maisemat koostuvat matalista vuorista, metsistä, niityistä, hiekkadyyneistä, upeista rannoista ja korkeista jyrkänteistä. Kaiken ympärillä on ihmeellisen turkoosinsininen, valtava Baikal. Paikasta tuli jotenkin mieleen ”Taru Sormusten herrasta” -tarina. Järvi on pituussuunnassa noin 600 km ja leveyssuunnassa 30-60 km pitkä. Jos kyseisen järven siirtäisi Suomen kartalle ulottuisi se Helsingistä Oulun seudulle. Hauska fakta on myös se, että järvestä riittäisi vettä koko planeetan väestölle 40 vuodeksi. Niin, ja Baikalin vesi on muuten juomakelpoista! Sandra, we must come here one day. I'm sure you would love this place :)!

No kerrotaan nyt vielä hieman mitä me täällä olemme oikein puuhanneet. Ensimmäisen päivän paras hetki oli ehkä uiminen ja peseytyminen, jota ainakin itse olin TODELLA paljon odottanut. Uiminen Baikalissa oli yksi pitkäaikaista haaveistani, joka vihdoin toteutui. Viileään puhtaaseen veteen pulahtaminen hikisten junapäivien jälkeen tuntui aivan taivaalliselta. Uimisen jälkeen kiipesimme rantakalliolle juomaan olutta ja ihastelemaan auringonlaskua. Loppuilta kului kotoisessa Koprassa virvokkeita nauttien ja hyvää huumoria viljellen..

Khuzirin kallioilla


Tänään tutustuimme Khuzirin kylään sekä lähiseudun rantoihin hieman tarkemmin. Aivan tässä lähellä on hienoja korkeita rantakallioita, joiden päälle poikien oli pakko kuolemaa halveksien kiivetä. Itse korkeita paikkoja pelkäävänä tyydyin kivien keräilyyn ja maisemien ihastelemiseen hieman vähäisimmissä korkeuksissa. Paljon aikaa on kulunut myös syömiseen, sillä majoituksen hintaan sisältyy kolme ateriaa päivässä. Ja sehän kelpaa! Iltasella ihmettelimme taas ”Keski-maan” auringonlaskua, jonka jälkeen painelimme paikalliseen pubiin yhdelle. Pubista hostellialueen tunnelmallisen teehuoneen kautta pelaamaan pari erää pöytätennistä ja sitten Kopraan nukkumaan (ja kirjoittamaan).

Jossain pain Olkhonin saarta


Huomenna on edessä lähes koko päivän kestävä retki saaren pohjoiskärkeen. Kyseisestä retkestä saa sitten joku muu kirjoittaa. Minä menen nyt nukkumaan.

Ps. Sorry guys (and especially my lovely Sandy), I will try to write something in English later, if the weird guys that I'm travelling with allow me to do that. According to our decision making habits and rules of the trip everything must be made as difficult as possible, so changing the language of the blog could be hard ;).

Pps. COME TO LAKE BAIKAL!