26.8.2009, klo 12:15, Qingdao, Peltsi

Puhutaanpas vielä Pekingistä. Esalla meni yksi päivä varsin ohi Sandran taluttamiseen, minä aikana käytiin muiden poikien kanssa keisarin kesäpalatsilla. Joku hihhulikeisari oli vuonna 1750 lahjoittanut äitinsä 60-v lahjaksi vaatimattoman Isohkon järvialueen täynnä mahtavia pytinkejä ja paviljonkeja, mutta tietysti fiksut länsimaalaiset oli kaksi kertaa käynyt tuhoamassa paikan sotien tiimellyksessä. Paikka oli kyllä varsin hieno, sentään vähän erilainen kuin muut jo nähdyt valtaistuinluolat, vesistöt loi hienoa tunnelmaa paikkaan. Kierreltiin siellä jokunen tunti, ja ilta meni sitten yöelämään tutustumiseen.

Täällä Qingdaossa vietetään tyypillistä hidasta aamua. Aamua ei varsinaisesti nopeuta se, että koko alueen vedentulo lakkasi eilen ja lähti juuri vasta toimimaan. Täällä ehdittiin kovasti käydä tiedustelemassa käytävien vessoja, mistä löytyisi vielä koskematon pönttö (tai siis posliinireikä lattiassa), johon voisi pöräyttää aamun tuprahdukset. Ruskeaan reikään kun on hieman ikävä työntyä jos siellä on jo tavaraa.

Eilen käytiin todellakin olutfestareilla. Oltiin paikalla joskus viiden aikaan, jolloin paikka oli aika tyhjänä vielä. Tuli pakosti mieleen miltä paikka näyttäisi Euroopassa: viideltä paikka olisi jo täynnä keski-ikäisiä humalaisia laulamassa. Tai, varmaan ainakin Saksassa olisi näin. Anyway. Aloitettiin rohkeasti viiden litran tynnyrillä, minkä jälkeen lähdettiin kiertelemään aluetta. Paikka oli aika festarimainen, yllättävää. Löytyi kaikennäköistä härveliä ja vimputinta, Olli jopa voitti järkyttävän kokoisen ruman lampaan minigolf-haasteesta. Arveltiin, että Björn (ruma lammas) tarvitsee oman rail-passinsa Japaniin, joten loppuenlopuksi tämä ”voitto” tulee maksamaan Ollille 220e + 20 yania pelistä. Hajotkoon siihen.

Festareiden kiertelyn jälkeen suunnattiin vieressä olevalle biitsille uimaan. Oli aivan fantastista uida tällä kertaa lätäkön tällä puolella, kolme vuotta sittenhän uitiin lätäkön itälaidalla Los Angelesissa. Älynväläyksen seurauksena päädyttiin vielä piirtämään noin kolmenkymmenen metrin halkaisijan pallopippeli biitsille. Uskoakseni tämä on maailmanennätyskokoa.

Ennen festareita käytiin tiedustelemassa laivalippujamme Japanin aurinkoon. Oltiin varattu liput kuukausi sitten Orient Ferry -yhtiöltä heidän sivuillaan olevan puhelinnumeron kautta. Arvottuamme ensin tunnin hostellin aulassa mihin kolmesta osoitteesta meidän pitäisi mennä, päädyimme CITS-matkayhtiön tiloihin tähän parin kilometrin päähän. Siellä tiskillä aloitettiin sitten ihmetteleminen. He eivät kuulemma edes järjestä mitään laivareissuja Japaniin. Sopivan säätämisen jälkeen meidät ohjattiin saman yhtiön toiseen konttoriin, mistä löysimme yhteyshenkilömme Susanin. Susan osoittautui varsin sekopäiseksi virkailijaksi, mikä nyt selittääkin sen, miksi varauksen tekeminen meinasi olla ylivoimaisen vaikeata. Susan nyt vain sattui olemaan ainoa joka puhuu edes jonkin verran englantia. No, selvitimme lippuasiaa Susanin kanssa, ja jossain vaiheessa Sampolla ei meinannut enää pitää pokka kun Susan kääntyy puoleemme kysyen ”What is your problem?” täysin asiallisen omaisesti ja vakavalla naamalla. Yritimme selvittää Susanilta, kuinka ihmeessä päädyimme lentoyhtiön konttoriin (CITS:in joku alakonttori) ostamaan laivalippuja, joista kukaan koko CITS:ssä ei ollut edes kuullut. Eikä edes Susan tuntunut tietävän mikä ihmeen Orient Ferry. Eikä tiennyt kyllä mikä ihmeen laivakaan. Loppuenlopuksi Susan oli täysin pihalla kaikesta, vaikka varaus löytyikin. Tänään käymme uudestaan konttorilla kyselemässä lippuja, liput eivät kuulemma olleet ”täysin valmiit” vielä eilen. Jos vielä pääsemme johonkin laivaan huomenna, se alkaa olla ihme.

Mutta mutta. Hostellimme täällä on tosiaan erittäin hieno. Selvisi, että tämä oli ennen kolmen tähden hotelli, jota nyt ollaan muuttamassa hostelliksi. Huoneemme on kyllä erittäin hotellinomainen ja koko paikan palvelu on varsin tasokasta muutenkin. Taidetaan maksaa kymmenen euroa henkeä kohden, joka on tuplasti se mitä Pekingissä, mutta tällaisesta luksuksesta voi kyllä vähän maksaakin. Kymppi ei toisaalta Euroopan mittakaavassa ole mitään kallista.

On pakko kertoa muutama mietelmä eräästä eroavaisuudesta. Eroavaisuuden nimi on Ryssät vs. Kiinalaiset. Useaan otteeseen ollaan pakostikin mietitty, miten täällä tapahtuvat asiat olisi hoitunu Vjenäjän puolella. Kaikki mahdollinen asiointi on täällä jotenkin todella paljon helpompaa, vaikka ei puhuttaisi yhtäkään sanaa kiinaa tai englantia. Yleisilme on täällä yksinkertaisesti todella paljon positiivisempi: jos on ongelma, se hoidetaan. Venäjän puolella ongelmiin ei löydy ratkaisua, usein virkailijat kieltäytyivät yhteistyöstä heti kun huomasivat ettemme puhu täydellistä venäjää. Ryssänperkeleet eivät edes yritä ymmärtää Esan puhumaa puolaa, omaa sloveniaani, yleistä sanakirjavenäjää tai muuta elekieltä. Kiinassa usein kaivetaan jostain joku, joka puhuu hieman englantia, tai esimerkiksi ravintoloissa olemme pärjänneet varsin onnistuneesti osoittelemalla sanoja pienestä matkasanastosta tai muutoin kuvailemalla (tai yksinkertaisella arvausleikillä: otetaan vaikkapa tuota tuota, se näyttää kivalta).