Pysähdyttiin äsken Omsk-asemalla parikymmentä minuuttia. Käytiin ulkona jaloittelemassa, katsomassa paria kiimaista pulua nokkimassa toistensa silmiä ja ostamassa jäätelöt. Tähän junaelämään alkaa pikkuhiljaa tottua.
Aamulla herätään, syödään aamupala, sitten syödään lounas ja illalla illallinen. Väliin jää aika monta tuntia, mutta jostain kumman syystä kenelläkään ei ole aikaa mihinkään. Itse en oo esimerkiksi ehtinyt avaamaankaan kirjojani, muilla tuntuu olevan vähän sama meininki. On vaikea kuvailla, mihin aika menee. Mutta ei täällä kyllä tylsää ole, jos on turhaa aikaa niin sen voi käyttää noiden muiden kiusaamiseen. Äsken vaihdoin Jannen kanssa jäätelötikkumme suusta suuhun, tämän jälkeen miliisi tuli penäämään passiani. En ole varma mitä tein väärin, olin ainoa koko vaunusta ketä ne päätti härnätä.
Yhdella asemalla oli siisti suihkulahde. Peltsi nukkui onnellisesti aseman ohi.Täällä tosiaan sattuu ja tapahtuu. Varmaan siis pieniin juttuihin ja hetkittäisiin kohokohtiin saa kulumaan koko päivän. Tämän hetken kohokohta on (vaunu)lentoemännän imurointituokio, johon liittyy aina yhdistetty käytävän maton suoristus, joka on varmasti jokaisen lentoämännän ylpeyden aihe ja statussymboli. Tänään imurointi suoritettiin tosin myös aamuseitsemältä, mikä oli täysin selvästi pelkkää vittuilua meitä kohtaan, sillä saatoimme pitää vähän älämölöä ennen nukkumaan menoa. Myös naapurin setä ja täti huusivat meille (tietysti venäjäksi), vaikka se oli varsin aiheetonta. Toiset naapurimme, jotka ovat mukavia opiskelijoita, selittivät huudon johtuneen siitä että setä ja täti olivat yksinkertaisesti hulluja. Tämä selitys tyydytti viattomia matkaajia.
Muitakin kohokohtia eiliseltä löytyy. Jossain vaiheessa vaunun sähköpistokkeet lakkasivat toimimasta ja tunnin päästä lentoemäntämme tuli ilmoittamaan että sulake paloi kun vaunussa oli kaksi kannettavaa seinässä yhtä aikaa. Sähkö ei selvästi ole sähköä kannettaville. Illemmalla opetin vahingossa pikkulapselle suomea: pienimuotoisen sotaleikin jälkeen totesin jotain muille suomeksi, ja lauseeseen osui sana ”saatana”. Ainoa asia minkä lapsi tästä lauseesta toisti oli tietysti tämä sana, minkä jälkeen äiti tuli nopeasti noukkimaan lapsensa pois näiden hunsvottien seurasta.
Laiturilla myydaan sekalaista tavaraa, paikallisten mukaan niista saa takuulla mahan sekaisin. Ei lahdetty yrittamaan...Myös hieman yleisistä asioista... Kuten ehkä joku on huomannut, blogia ei päivitellä joka päivä. On yllättävän vaikeeta löytää nettikahviloita kaupungeista, ja ison osan ajasta ei luonnollisesti olla edes kaupungeissa. Kuvia lisäillään blogiin lähinnä silloin kun on aikaa, useimmiten jälkikäteen, mutta yleensä aikaa ei ole koskaan kovin paljoa netissä surffaamiseen. Vastaan kun ei ole vielä osunut majapaikkaa, jossa olisi langaton internet. Seuraava yö junan jälkeen on Baikal-järvellä Olkhon-saarella Nikitas-majatalossa. Hinta on suunnilleen 20e/yö/henkilö, mihin sisältyy aamiainen, lounas ja päivällinen. Katsotaan löytyykö nettiä. Innolla odotamme suihkuunpääsyä ainakin :)
Sampo tuhisee tuossa että milloin saan blogattua, kun silläkin ilmeisesti on painavaa asiaa jaettavana ja se sattuu olemaan blogausvuorossa seuraavaksi. No, ehkä se jatkaa tästä illemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti