31.8. klo 13.54, Olli, luotijunassa matkalla Hiroshimasta Kyotoon

Päöpäö! Pakko yhtyä kaikkeen Jannen kertomaan museovierailusta. Keskitysleiri tosin tuntui jotenkin vielä kauheammalta paikalta, mutta yhtä lailla molemmat saavat kyllä hetkeksi miettimään taas asioita. (Toivottavasti vähän pidemmäksikin aikaa.) Lähinnä sitä kuinka hyvin itsellä oikeasti on asiat ja kuinka julmia ja idioottimaisia ihmiset ovat olleet kautta aikojen. Ja ovat edelleenkin.

Onneksi maailmassa on kuitenkin myös ihmisiä, jotka palauttavat hieman uskoa ihmiskunnan perimmäiseen hyvyyteen. Kuten esimerkiksi poikkeuksetta kaikki japanilaiset asiakaspalvelijat! Oikeasti aivan uskomattoman hienoa käydä esimerkiksi ruokakaupassa, kun tietää että kassaneiti jaksaa joka ikinen kerta ja jokaiselle asiakkaalle hymyillä kuin se kuuluisa Naantalin aurinko ja olla äärettömän ystävällinen. Kun tähän lisätään vielä joka väliin kuuluvat kumarrukset, ei asiakaspalvelijoilta kyllä enempää voisi toivoa. Saisivat venäläiset mörököllit kyllä tulla tänne hieman kouluttautumaan, miten ihmisiä oikeasti kuuluu kohdella.
Hieno maa tää Japani, saa oikeasti väsyneenkin matkamiehen todella hyvälle tuulelle!

Hostellin respa suositteli kuvassa näkyvää ruokaa. Nuudeleita, kananmunaa, sörsseleitä ja hötyä. Ei vaan mitään muistikuvaa nimestä. Mutta erinomaisen makuista!

Toissapäivänä siis käytiin illalla museon jälkeen vielä pyörimällä kaupungilla ja jatkettiin keskusteluamme toisen maailmansodan kuvioista ruoan ja olusen äärellä pari tuntia, jonka jälkeen muut paitsi Janne menivät nukkumaan hyvissä ajoin. Eilen sitten herättiinkin ”kukonlaulun aikaan” eli yhdeksän maissa ja lähdettiin tutustumaan läheiseen Miyajiman saareen. Lounari hehkutti japsioppaassan sen kuuluvan Japanin top-3 kauneimpien paikkojen joukkoon ja muualtakin oltiin kuultu kauniita sanoja paikasta, joten korkein odotuksin lähdimme matkaan. Reilipassi takasi meille ilmaiset matkat parinkymmenen kilometrin päähän. Perillä kiertelimme aluksi rannalla sijaitsevassa kylässä, joka oli täynnä matkamuistokojuja, turisteja (lähinnä japanilaisia, oli sinne muutamia länsimaalaisiakin eksynyt) ja todella kesyjä peuroja. Peurat käyskentelivät ihmisten joukossa, eivätkä olleet moksiskaan jos joku tuli silittämään tai ottamaan kuvaa. Vedessä oli hieno ”portti”, joka laskuveden aikaan oli kuivalla maalla ja nousuveden aikaan osaksi veden peitossa. Joskus aikanaan saari oli vissiin ollut pyhä paikka, johon paikalliset saivat tulla ainoastaan kyseisen portin kautta veneellä. Aikamme ihmeteltyämme minä lähdin Sampon ja Jannen kanssa kiipeämään saaren korkeimpaa kohtaa, reilun 500 metrin korkeudessa olevaa Mt. Miseniä kohti, Esan ja Peltsin jäädessä tutustumaan beachiin ja ostelemaan tuliaisia.

Helenan suosittelemalta saarelta Hiroshiman lähellä. Aikoinaan kaikki kuolevaiset joutuivat kulkemaan näkyvän portin kautta ja ainoastaan älymystö pääsi saarelle muuta kautta

Bambeja saarella

Huipun valloittamiseen meni aikaa palttiarallaa kaksi tuntia, ja jyrkän nousun aikana näimme mm. kauniita japanilaisia puutarhoja, hienon kalalammen sekä tutustuimme ehkä kovaäänisimpään öttimötiäiseen ikinä. Ihmettelimme, että mistä linnusta voi lähteä moinen korviin sattuva räkätys, kunnes huomasimme äänen tulevan puunoksalla lepäilevästä hyönteisestä, jolla oli kävynmuotoinen uloke takapuolessaan, joka päästi omituista räkättävää ääntä. Henkemme uhalla saimme jopa kuvankin otettua, vaikka meinasimmekin hieman pelästyä Sampon kanssa ötökän syöksyessä yhtäkkiä suoraan meitä kohti. Salamannopea väistöliike kuitenkin pelasti henkemme tällä kertaa. Kiivetessä vettä kului ja hiki virtasi, mutta ylhäällä odottavat näkymät olivat ehdottomasti vaivan arvoiset. Ylhäältä näki pitkälle joka suuntaan, ja esimerkiksi Hiroshima näkyi oikein mainiosti. Tulikin pakosti mieleen, että sienipilvi on voinut olla aika hurjan näköinen myös sieltä katsottuna, jos huipulla on joku silloin ollut. Alastultaessa saatii pohkeet mukavasti hapoille, ja löydettyämme Esan ja Peltsin lähdimme porukalla takaisin Hirsoshimaan. Illalla kävimme vähän tutustumassa paikalliseen yöelämään.

Tällä hetkellä istuskelemmekin jo mukavasti luotijunassa matkalla kohti Kyotoa. Siellä siis vietämme seuraavat kolme yötä. Kaksi ensimmäistä yötä varasimme normihostellista, ja kolmas yö on varattu Ryokasta, joka tulee todennäköisesti olemaan taas hyvin mielenkiintoinen kokemus. Siitä lisää sitten lähempänä. Kolme vikaa yötä vietetään Tokiossa ennen sunnuntain paluulentoa.