24.8.2009, klo 00.50, Qingdao, Esa

Qingdaon kaupungissa ollaan ja ihmetellään kaikkialla vallitsevaa sivistystä! Harvinaisen hieno kaupunki ainakin ensivaikutelman perusteella. Ensin täytyy kuitenkin kirjoittaa muutama sana viimeisestä Pekingissä viettämästämme päivästä. Omalta osaltani päivällä ei paljon mitään tapahtunut, sillä saatoin Sandran lentokentälle jonka jälkeen kävin katselemassa jotain ihmeellistä ostoskeskusta... jännää eikö vain? Muilla äijillä lienee enemmän kertomista päivän tapahtumista koska he onnistuvat ostamaan junaliput Qingdaoon, sekä vierailemaan muinaisten keisarien kesämökillä jossain päin pääkaupunkia.

No, illalla olikin sitten enemmän menoa. Mahapeikkojen lopullisen tappion jälkeen matkalaisten voitokas armeija päätti juhlia taistelujen loppua ja viimeistä iltaa Kiinan pääkaupungissa perinteisin menoin. Kulmakaupasta haettiin muutama pullo ölppää, jota sitten nautiskeltiin hostellin sisäpihalla erään tukholmalaistytön ja jonkun englantilaisukkelin seurassa. Myöhemmin illalla siirryimme ruotsalaisen opastuksella läheiselle baarialueelle, jossa loppuilta sitten kuluikin mukavissa merkeissä. Baarikatu oli loppupeleissä varsin lyhyt, mutta sillä oli kuitenki useampi pieni disko, joihin saattoi vapaasti kävellä sisään miettimättä sen enempää jonoja tai sisäänpääsymaksuja. Kadulla myytin myös erilaisia grillivartaita, jotka maksoivat muistaakseni noin 20 senttiä kappale. Tarjolla oli normaalin kanan ja possun lisäksi kanansydämiä, maksaa ja munuaista. Hyviä olivat.

Seuraava aamu valkeni liian aikaisin... Illan juhliminen tuntui jokaisen olemuksessa, mutta liikkeelle oli kuitenkin lähdettävä, koska junat eivät odota Kiinassakaan. Ensimmäinen etappi oli kuitenkin vanha kunnon Mäkkäri, josta löysimme länsimaiseen makuun sopivaa aamupalaa. On tää kyllä säälittävää.. Mäkistä sitten taksilla Pekingin eteläiselle rautatieasemalle, joka olikin koko porukalle suuri ihmetyksen aihe. Kukaan matkaporukastamme ei ollut koskaan nähnyt yhtä upeaa rautatieasemaa! Kun Euroopassa rautatieasemat tuppaavat olemaan enemmän tai vähemmän ankeita paikkoja, tämä asema kiilteli uutuuttaan ja siisteyttään. Mieleen tulikin ennemmin lentokenttä kuin rautatieasema, sillä tavarat läpivalaistiin ja laitureille mentiin samanlaisten porttien kautta kuin lentokentillä lentokoneisiin. Niin, ja asemalla oli myös palmuja, paljon mukavia sohvia ja flyygeli. Kukaan ei polttanut, oksentanut lattialle eikä rähinöinyt. Olisipa Euroopassakin samanlaisia asemia.. tai olisipa edes kunnon penkkejä niillä asemilla!

Junamatka oli myös mukava, sillä kerrankin pääsimme matkustamaan 2000-luvun luotijunassa emmekä missään karjavaunussa. Noin 900 kilometrin matka Qindaoon kesti kuutisen tuntia. Matkan päätteksi kaijuttimista tuli pitkä selostus Qingdaon historiasta ja nähtävyyksistä tunnelmallisen musiikin säestyksellä. Kiinalaisten puhuma englanti kuulostaa muuten aika hauskalta, kuten varmaan arvaattekin.

Rannikolle saavuttuamme alkoi majapaikkamme sijainnin selvittäminen. Alun miettimisen jälkeen pääsimme kuitenkin bussilla hostellille, joka osoittautuikin varsin hienoksi hotelliksi. Olimme alunperin varanneet yhden neljän hengen huoneen plus yhden sängyn isommasta dormista. Normaalien arvontamenojen jälkeen selvisi, että tyhjän arvan sai - kukapa muukaan – Sampo. Me muut olimme jo kantaneet tavaramme suureen ja hienoon huoneeseemme kun arvonnan hävinnyt Sampo tuli katsastamaan kämppäämme. Äijä ehti tuskin ovelle saakka, kun jo tajusi miten paljon oli arvonnassa menettänyt ja alkoi kiroilla ankarasti. Loppuen lopuksi asiat kääntyivät kuitenkin parhaiten päin, kun saimme huoneen lattialle ylimääräisen patjan.

Nopean henkilökohtaisen huollon jälkeen laskeuduimme hotellin alakerrassa olevaan baariin syömään illallista. Ruoka oli hyvää ja siedettävän hintaista. Lisähupia iltaan toi baarissa soittanut amerikkalainen jazz-bändi, ja erityisesti suuremmat mitat saavuttanut solistitäti. Täti lauloi kyllä todella hyvin ja ostimmekin pari kappaletta bändin levyjä. Olli perkele sai CD:n puoleen hintaan kun osti myöhemmin..njaa ihan sama. Seurueeseemme liittyi joku ranskalainen ja kanadalainen tyttö, mutta en kyllä yhtään edes huomannut heidän ilmestymistään kun olin niin keskittynyt mustan tädin musisointiin. Baarista sitten läheiselle rannalle käppäilemään vähäksi aikaa. Täällä järjestettiin Pekingin olympialaisten aikaan purjehdus-, soutu- ja muut vesiurheilulajit. Huomenna olisi tarkoitus mennä hakemaan Japanin laivaliput ja katsella kaupunkia hieman enemmän. Ja uimaan on pakko päästä! Kaupungissa on parhaillaan menossa olutfestarit, jotka käymme myös mitä luultavimmin katsastamassa. Qingdaossa tehdään Suomessakin myytävää Tsingtao-olutta, jota sanotaan Kiinan parhaaksi. Tsingtao tehdään saksalaista Reinheitsgebotia (ei saa käyttää lisäaineita) noudattaen, joten pakkohan sen on olla hyvää ;). Qingtao on ollut aikanaan saksalaista siirtomaa-aluetta, minkä kyllä näkee alueen arkkitehtuurissa. Saksalaistyyliset talot näyttävät hauskoilta itämaisten temppelien ja supermodernien nyky-Kiinan arkkitehtonisten saavutusten lomassa.

Qindao menee varmasti meikäläisen suosikkipaikkojen joukkoon. Harmi että ei tultu aikaisemmin. Peltsi, eli tuore eno, jatkaa tästä.